Kimaltavat Kitkan veet (2017)
Kerttu Kastelli
Ohjaus: Sanna Finnilä
Kimaltavat Kitkan veet kertoo sota-ajasta vuonna 1944, jolloin Kuusamolaiset tulivat evakkoon Pohjanmaalle ja heidät majoitetiin paikallisiin taloihin. Kulttuurierot aiheuttivat kotirintamalla ristiriitoja ja joskus kipakoitakin erimielisyyksiä ihmisten välillä. Kaikesta oli puute. Oli nälkä, sodan pelko ja vieraat ihmiset pirttien nurkissa. Naisilla oli vastuu jokapäiväisestä selviämisestä – Talossa emäntä, armeijassa kenraali.
ITE-ELÄMÄÄ eli Perukan puhallus (2016)
Tuulikki Kejonen
Ohjaus: Sanna Finnilä
Perukka on pieni kyläyhteisö Seitakiven ja kärmeskuusen katveessa. Perukkalaiset puhaltavat tiukasti yhteen hiileen ja pyrkivät tulemaan toimeen omillaan. Rajoille vyöryy yhtiön suunnitelma, mikä panee perukkalaisten pyrkimykset yhä ahtaammalle.
Kalenteritytöt (2014)
Tim Firth
Suomennos: Aino Piirola
Ohjaus: Eija-Liisa Pokki
Kun paikallisen naistenkerhon jäsenet päättävät hankkia lähisairaalan odotushuoneeseen uuden sohvan, on tietysti itsestään selvää, että he päättävät myös kerätä rahat sohvaan valmistamalla “tyttökalenterin”. Ja vielä itsestään selvempää on se, että he keksivät poseerata kalenterissa ilkosillaan. Sehän on siis …itsestään selvää…vai onko?
Tämä tositarinaan perustuva näytelmä ”Kalenteritytöt” on kertomus pikkukaupungin naisista, jotka tarttuvat härkää sarvista ja päättävät tehdä asioille jotain. Näytelmä kertoo siitä, että jokainen voi vaikuttaa, kun tehdään yhdessä sekä siitä mikä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää. Näytelmä naurattaa ja itkettää aiheillaan niin naissukupuolesta, ikääntymisestä, kuolemasta, uskalluksesta ja ennen kaikkea syvästä ystävyydestä, joka saattaa taipua, mutta ei murru hurjimmassakaan myrskyssä.
”…mikään tällä planeetalla ei julista elämäniloa väkevämmin kuin auringonkukka. Se johtuu ilmiöstä, josta se on saanut nimensä. Ei niinkään siitä, että se muistuttaa aurinkoa. Päivän kuluessa sen kukinto seuraa auringon matkaa taivaan halki. Kuin auringonpaistetta keräävä lautasantenni. Kylväkää nämä siemenet kukkulalle ja saatte nähdä: missä on valoa, vaikka miten heikkoa, nämä kukat löytävät sen. Minä ihailen sitä. Meillä on siinä oppimista ”
-lainaus näytelmästä ”Kalenteritytöt” – Käsikirjoitus Tim Firth, suomennos- Aino Piirola
Harmaat p
antterit (2013)
Heikki Lund
Ohjaus: Eija-Liisa Pokki
Vanhustenhoidosta on kirjoitettu näytelmiä ennenkin, mutta Harmaat pantterit tarjoaa aiheesta uudenlaisen näkökulman. Pääosassa ovat vanhukset, jotka tässä näytelmässä ovat aktiivisia, eläviä ihmisiä – vaikka ”ainut ehyt paikka rupissa on tekohampaat”, kuten kärttyisä Laimi valittaa. Näytelmä kyseenalaistaa myös median ja monien järjestöjen luoman myytin siitä, että kaikki on kiinni rahan ja hoitohenkilökunnan puutteesta. Harmaat pantterit ei sievistele, mutta ei myöskään lamaannuta katsojaa. Se lähestyy suomalaisen nyky-yhteiskunnan häpeällisintä ilmiötä komedian keinoin.
Harmaat pantterit kertoo suomalaisesta vanhainkodista, jonka asukkaat on tainnutettu vihanneksiksi lääkkeillä ja ankeilla rutiineilla. Talon uusi johtaja ei kuitenkaan alistu vanhoihin, helpoiksi tiedettyihin kaavoihin, vaan nostattaa vanhukset kapinaan. Vanhainkodin asukkaat ovat värikkäitä ja suorapuheisia persoonia, joiden tolskauksille on pakko nauraa. Pohjalla kulkee kuitenkin vakavia kysymyksiä: Miksi vanhuksista ei huolehdita ihmisarvoisella tavalla? Miksi hoitohenkilökunta uupuu työhönsä? Olisiko asenteissakin korjaamista?
Kyynisyys tuskin katoaa tämänkään näytelmän myötä, mutta aivan varmasti se herättää keskustelua.
Asessorin naishuolet (2012)
Jorma Kairimo
Ohjaus: Eija-Liisa Pokki
Asessori Haaravirran elämä muuttuu suureksi koettelemukseksi, kun luotettu taloudenhoitaja kuolee ja uusi huushollerska osoittautuu täysin mahdottomaksi. Tapoihinsa piintynyt vanhapoika päättää antaa Vienolle tylysti potkut ja pyytää kirjeitse vanhaa nuoruudenystäväänsä Mathilda Bybomia tämän tilalle. Onnettomien sanakäänteiden ansiosta Mathilda luulee asessorin kosineen häntä. Ikihyviksi ilahtunut ikäneito purjehtii salamana paikalle.
Tästäkös vannoutunut poikamies kauhistuu. Kylmä hiki nousee otsalle, henkeä salpaa ja sydän pomppii kuin kala verkossa. Pakoon tätä naista – mahdollisimman pian ja mahdollisimman kauas!
Purasen häät (2011)
Maiju Lassila
Ohjaus: Tuulikki Kejonen
Jussi Puranen on vakaa ja varakas leskimies, joka tahtoo naimisiin. Ei kenen kanssa tahansa, vaan tyttö se pitää Puraselle olla, eikä mikään leskiakka …”paholaisen romu”! Puranen vaatii ankaraa siveyttä ja puhtautta morsiameltaan ja on päätynyt rikkaan Jupurisen Elviina-tyttäreen. Puranen lähtee komeasti kosintamatkalle puhemiehensä Pölkmannin kanssa. Siinä luetellaan lypsävät, lampaat, siat ym. elukat ja lopulta tullaan pääasiaan eli kosintaan. Tottahan tytär suostuu, kun äiti kerran niin tahtoo. Mutta Puranen ei tiedä koko totuutta…
Adalmiinan helmi (2010)
Z.Topelius
Ohjaus: Tuulikki Kejonen